Tapahtumia ajalta 7.-8.7.2009

Tiistaina 7.7.2009

Isosiskoni Pirkko soitti eilen ja kertoi isäni päässeen muutamaksi päiväksi kotiin lepäämään, mutta kertoi hänen joutuvan ensi perjantaina suolen lyhennysleikkaukseen, koska hänen suolestaan on uudelleen alkanut tihkua useammasta kohtaa verta vatsaonteloon.

Normaalirutiinien jälkeen alkoi viikkoni muutosten merkeissä, sillä peruutin jo varaamani autopakettimatkan Ruotsiin. Kerroin peruutuksen syyn pikkuveljelleni Klausselle: Isäni joutuu suolileikkaukseen ensi perjantaina 10.7., eikä ole odotettavissa, että hän selviytyisi matkustuskuntoon koko heinäkuun aikana. Klaussella on lomaa vain heinäkuu. Omasta puolestani voisin ottaa riskin luottaen Jumalan yliluonnolliseen kykyyn parantaa minut jälleen ihmeen kautta, kuten Hän on useita kertoja minulle tehnytkin, jos nimittäin itse olisin sairaana, mutta koska isäni ei ole tunnustava kristitty, niin minun täytyy huomioida hänet omana persoonanaan, jonka puolesta mulla ei ole valtuuksia alkaa uskoa ihmeparantumista tämän enempää. Tarkoitan maininnalla "tämän enempää" sitä, että jo alun perinkin lähdin varaamaan autopakettimatkan rukoillen ja toivoen Herran parantavan hänet, vaikka hän oli erittäin heikossa kunnossa jo tuohon aikaan...

Soitettuani tänään uskonveljelleni Eskolle stadiin, Meilahden sairaalaan, havaitsin hänellä olevan ennen havaitsemattomia puhevaikeuksia. Oletin hänen olevan niin huonossa kunnossa, että on syytä käydä tapaamassa häntä henkilökohtaisesti ja rukoilla hänen parantumisensa puolesta kätten päällepanon kautta. Sovin, että poikkean hänen luokseen huomenna klo 12.

Lisäksi soitin isälleni ja sovin menosta häntä tapaamaan huomenna iltapäivällä klo 16...17 välillä. Aikomuksenani oli viettää siellä myös torstai. Mietin, että mikä olisi heille sopiva kirja luettavaksi, sillä Esko sanoi joutuvansa olemaan sairaalassa ainakin 2 viikkoa tai kauemmin, sillä hänen erittäin heikko fyysinen kuntonsa vaatii asteittaista kunnon kohennusta ja hänellä on edelleen liman muodostusta keuhkoissa. Muistin ostaneeni reilut 3 viikkoa sitten kaksi sopivan ohutta, mutta sisällöltään tervehenkistä ja uskoville sopivaa opetusta sisältävää kirjaa nimeltä "Raitis usko" kirjoittajana Fredrik Wisslöf. Kun tsekkasin hieman lähemmin sen sisältöä, löysin siitä sivulta 80 alkaen erittäin hyvin noiden kahden elämäntilanteeseen sopivaa aihetta sisältävää opetusta nimeltä "Sairauden sattuessa"... Luettuani kyseistä lukua, totesin sen oikein sopivaksi heille.

Esko olisi halunnut saada luettavakseen erään vanhan, Ristin Voiton julkaiseman, kirjan nimeltä "Mooses Parantajana", mutta sitä ei löytynyt Turun kirjastoista. Se olisi ollut saatavana Helsingin Yliopiston kirjastossa. Päädyin tuohon edellä mainitsemaani kirjaan ja totesin niiden kahden kirjan oston olleen Jumalan johdatusta juuri näitä kahta vierailuani varten.

Soitin myös Tapiolle ja kerroin olevani estynyt osallistumasta keskiviikon Raamattupiiriin ja pyysin heitä rukoilemaan porukalla Eskoveljen ja isäni puolesta. Tapio kertoi saaneensa ihmeellisen rukousvastauksen siihen rukoukseen, jota rukoilimme yhdessä viime keskiviikkona. Iloitsin siitä, että Herramme Yeshua on niin hyvä ja uskollinen auttaja, sillä ilman tuota rukousvastausta Tapiolle olisi koitunut ikävyyksiä työelämässä. Hänelle järjestyi jo toisen kerran yliluonnollisen ihmeen kautta tililleen rahaa "just in time", jotta hän kykeni maksamaan palkan alaisilleen! HalleluYah!


Keskiviikkona 8.7.2009

Nousin jalkeille normaalia aikaisemmin ja pakkasin reppuuni matkaevästä ja ne kaksi lahjakirjaa. Kun havaitsin millainen sää on odotettavissa keskiviikoksi, niin päätin palata jo tänä iltana Turkuun, sillä Siuntiossa en jaksaisi viipyä sisätiloissa ukkosmyrskyn riehuessa ulkona koko päivän. Nimittäin sukulaiseni (isä ja sisareni) pitäisivät TV:tä auki koko päivän ja sen mökä kiirii ympäri taloa, koska Älvsbyhus-talossa ei ole edes yläkertaan sulkuovea. Mä inhoan jatkuvaa TV:n töllöttämistä, sillä se turmelee ihmisen sielun. Ostin kaikki junaliput jo Kupittaalta lähtiessäni.

Matkustin ensin bussilla Kupittaalle ja sieltä InterCity-junalla stadiin, jonne saavuion klo 11. Päätin käydä Kampin Anttilassa ostamassa uuden selkärepun. Löysin sieltä kevyen ja silti riittävän ison ja jopa kauniin näköisen Jotos-repun hintaan 19,95€. Olen tyytyväinen ostokseeni. Koska oli sopivan kaunis sää, niin kävelin Meilahden Sairaalaan ja saavuin sinne klo 12.10. Neuvonnasta sain tietää, miten löydän oikealle osastolle. Totesin vierailuajan olevan vain klo 13-19 välillä! Päätin seistä oven takana ja pyrkiä sisälle jo sitä ennen. Muuan hoitsu näki minut ja pyysi erästä toista menemään ja kysymään syytä siihen että seisoskelen oven takana. Kerroin tulevani Turusta, enkä tiennyt, että vierailuaika alkaa noin myöhään täällä ja pyysin lupaa päästä tapaamaan Eskoa jo nyt. Hoitsu sanoi, että koska Eskolla on oma huone, niin vain siitä syystä se on mahdollista. Hän pyysi siihen kuitenkin ensin luvan ylihoitajalta ja saikin sen.

Esko oli todella huonossa kunnossa. Juttelin kanssaan ensin tunnin ja lauloin hänelle pari hengellistä laulua, jotka hän ehdotti. Rukoilin hänen tervehtymisensä puolesta käden päällepanon kautta ja annoin hänelle myös sen kirjan. Kirjoitin kirjan alkuun hänen toivomuksestaan hänen nimensä, pvm:n ja lahjoittajan eli oman nimeni. Esko kertoi saavansa ensi viikolla siirron Herttoniemen sairaalaan, koska hänen tilansa on sen verran jo parempi. Hieman yli klo 13 tuli myös muuan vanha tuttuni Kalle tapaamaan Eskoa. Hän on toiminut jo 18 vuotta miespuolisena hoitajana Meilahden sairaalassa. En ollut tavannut häntä noin 15 vuoteen, mutta tunsin hänet heti ulkonäöltään. Kalle oli nyt lomalla ja oli tullut motskarilla vierailulle. Lähdimme Eskon luota noin klo 13:40.

Kävelin jälleen Rautatieasemalle ja matkalla sinne istahdin puiston penkille syömään eväitäni, sillä aurinko paistoi sinitaivaalta ja linnut lauloivat. Saavuin junan lähtölaiturille noin klo 14:25 ja Y-juna Siuntioon lähti juuri sopivasti eli klo 14:33. Saavuin Siuntion asemalle klo 15:15 ja kävelin verkkaisesti, etten turhia hikoilisi, sillä ilmassa oli ukkosta. Saavuin isäni luo klo 16:10. Matkalla sinne Pirkko soitteli ja kertoi tehneensä lohikeittoa mua ja isää varten ja vieneensä sen isälle. Hän kysyi, että haluaisinko ottaa mehukanisterin mukaani Turkuun, sillä hänellä on sitä liikaa. Vastasin myöntävästi.

Isäni talossa huomasin tiibetinspanieli Titin olevan harvinaisen vaisu ja rauhallinen, vaikka hän tavallisesti on kuin pieni villi tornado. Tyttö ei osaa pelätä mitään, vaan käy kaikkien itseään paljon isompienkin koirien kimppuun takajaloillaan seisten. Tyttö oli nyt ollut sairas ja oksennellutkin välillä. Jaksoi kuitenkin heilutella häntäänsä :)

Herra järkkäsi mulle aikaa reilun tunnin keskustella kahden kesken isän kanssa. Hän sanoi uskovansa siihen, että Jumalan Poika Yeshua on ylösnoussut kuolleista ja että Yeshua on hänen Herransa. Kysyin häneltä, että onko hänellä nyt puhdas sydän ja että onko hänellä niin hyvä omatunto, että hän on valmis siirtymään ajasta ikuisuuteen, sillä tiedän tuollaisen leikkauksen olevan erittäin vaikea hänen ikäiselleen, jolla on paha sydänvikakin? Hän ei vastannut mitään ja ymmärsin, ettei hänellä ollut puhdas omatunto. Kysyin, että haluaako hän tunnustaa syntinsä ja saada minulta ripityksen kautta synninpäästön, niin hän vastasi, että uskoo vain lestadiolaisilla olevan valta antaa syntejä anteeksi!!!

Yritin vakuuttaa, että minulla uudestisyntyneenä Jumalan lapsena on täydet oikeudet ja valtuudet julistaa synnit anteeksi jokaiselle syntinsä tunnustavalle ja niitä katuvalle, koska minulla on puhdas sydän ja ettei hänen uskomukselleen vain lestadiolaisten avainvallasta löydy Raamatusta mitään perustelua, mutta hän ei luopunut harhauskomuksestaan. Lisäksi kerroin, ettei ole ollenkaan varmaa, että hän sairaalassa ollessaan saa hädässään vuoteensa vierelle lestadiolaisen papin, jos hänen lähtönsä hetki siellä yllättäen koittaa... Voi miten paljon pahaa tuo lestadiolaisten harhaoppi ainoastaan muka heille annetusta avaintenvallasta onkaan niittänyt turmiota ja miten moni on sen vuoksi eksynyt totuudesta ja joutunut siirtymään ajasta ikuisuuteen syntitaakat harteillaan!

Kerroin isälleni, että eräälle esimiehelleni, nimeltä Jorma, tehtiin vastaavanlainen suolen lyhennysleikkaus tämän ollessa alle 60-vuotias ja että ensimmäinen leikkaus epäonnistui, vaikka sen suoritti hyvä ammattikirurgi. Hän sai lisäksi pahan infektion ja koki suuria tuskia. Sitten hän joutui parin kuukauden päästä uusintaleikkaukseen ja vasta noin vuoden kuluttua hän oli työkykyinen. Koska isäni on jo paljon iäkkäämpi ja hänen terveydentilansa on paljon huonompi, niin leikkauksen onnistumisen mahdollisuudet ja etenkin leikkauskohdan tiiviiksi kasvamisen mahdollisuudet ovat paljon huonommat kuin Jormalla. Siksi varmaan lääkärit kauan empivätkin Lohjan Keskussairaalassa, että onko ihan väistämätöntä suorittaa suolen lyhennysleikkaus. Isäni on käyttänyt alkoholia säännöllisesti yli 50 vuoden ajan, josta syystä hänen suoliensa seinämät ovat ohentuneet paljon normaalia ohuemmiksi.

Alkoholi on nimittäin todellisuudessa liuotinta, jolla voidaan puhdistaa rasvaa sisältävät liat esim. metallista varsin tehokkaasti. 100%:sta alkoholia, nimeltä spiritus fortis eli kansan kielellä pirtua, käytetään puhdistusaineena esim. ultraäänipesukoneissa. Olen itsekin käyttänyt sitä juuri siihen tarkoitukseen työskennellessäni Orion Analytica Oy, Orion Yhtymässä 1980-luvulla. Puhdistin sillä elektronimikroskoopin korkeajänniteliittimiä ja totesin sen liuottavan jopa tietyn tyyppisen muovin nestemäiseksi jo +40°C lämpötilassa!

Yritin keskustella myös muiden paikalle tulleiden sukulaisteni ja naapurien kanssa, mutta koska TV:stä tuli nykynuorten palvoman huume- ja pop-idolin, Michael Jacksonin spektaakkelimainen hautajaisseremonia, niin tuntui kuin olisin puhunut tuuleen... Kehotin isääni vaihtamaan kanavaa, mutta turhaan. He kaikki sanoivat, etteivät yhtään välitä mokomasta idolista, minkä kyllä uskon, mutta silti heidän oli pakko töllöttää mokomaa roskaohjelmaa...

Pikkusiskoni Päivi vei minut autollaan Siuntion asemalle, josta lähdin junalla klo 20:17 ensin Karjaalle ja sieltä vaihdoin Turun InterCity-junaan klo 21:03. Kotona olin klo 22:20 ja tyhjensin jotos-repun. Hammaspyykin jälkeen olinkin kypsä kellahtamaan unten maille....

Ainakin yritin tehdä parhaani Eskon ja jälleen kerran isäni hyväksi. Ikuisuus näyttää, oliko siitä isäni kohdalla hyötyä. Kiitetty olkoon Isä Jumala Pojassaan Yeshuassa ja tämän kautta kaikissa meissä omissaan joka päivä!