Soitin viime perjantaina Espoon maistraattiin ja sain selville, että isäni edunvalvoja-asiaa hoitava henkilö oli pyytänyt potilaskertomusta jo ennen joulua, muttei ollut vieläkään saanut sitä. Sanoi pyytävänsä sitä uudelleen kiireellisenä. Sanoin myös ottavani itse yhteyttä Lohjan sairaalassa ko. henkilöön.
Viime aikoina on ollut varsin leutoja päiviä ja on ollut kiva kävellä ulkona ja tehdä 2...5 km lenkkejä aina liki sijaitsevalle Littoisten järvelle saakka. Sain sydämelleni lähettää eräälle tutulle perheelle kirjeessä kortin Australian Brisbaneen, Wishart'iin. Tulimme tutuiksi Espoossa 1980-luvulla.
Tarjosin heille myös asuntoani, joka on myynnissä, sillä Brisbanessa oli tuhoisat tulvat aivan äskettäin. Tosin ystävieni asunto sijaitsee ylängöllä. Uskon, että Herralla on aie johdattaa heidät nyt tai pian takaisin Suomeen. Muistan miten mulla oli hankalaa muuttaa Göteborgista tänne Turkuun 1990.
Ellei Herra olisi auttanut mua konkreettisesti asunnon saannissa, niin olisin ollut todella vaikeuksissa, koska mun piti tuoda huonekalut tullessani, koska en halunnut heittää niitä menemään. Osan niistä onnistuin myymään Ruotsissa ja osan annoin lahjaksi ystävilleni. Puolet toin tänne tullessani.
Oikeastaan suurin syy siihen, miksi päätin nyt kirjoittaaa blogiini on uni, jonka näin lauantaita vasten yöllä 21.-22.1.2011: Olin mennyt rakennustyömaalle katselemaan rakennustöitä. Huomasin kolmen melko vähän rutinoituneen miehen ahertavan paalutustöissä haalarit päällään paksussa lumihangessa.
Yksi heistä käytti junttauskonetta, toinen yritti käsillään ohjata junttauskoneen iskuria oikeaan kohtaan maassa ja kolmas seurasi hommaa katseellaan. Junttauskoneen käytttäjän kyky ohjata konetta oli heikko ja hänen apurinsa joutui väistämään, ettei saanut iskurista päälleen. Juuri silloin näin...
...miehen kasvot tarkkaan sivulta, kun hän horjahti ja sai ikäänkuin sairauskohtauksen. Hän oli punatukkainen ja tuntisin miehen selvästi, jos näkisin jossakin. Hän kaatui selälleen paksuun hankeen ja upposi siihen näkymättömiin. Aloimme porukalla kaivaa häntä esiin, mutta miestä vain ei löytynyt?
Oli jo myöhäinen ilta ja kun yö oli kulunut, niin menin heti aamulla jälleen etsimään miestä. Poissa ollessani oli joku luonut auraamalla pihan niin, että siinä pystyi kulkemaan hankeen uppoamatta. Kun tulin siihen kohtaan missä näin miehen kaatuneen selälleen, niin sen vierestä oli hanki aurattu pois.
Siinä kohdassa oli iso lumikasa ja kun menin polvilleni ja siirsin lunta pois, niin huomasin lumikasan alla ison onkalon, joka vietti viistosti alaspäin ja siellä oli ison tukkikasan alla suuri ilmapussi ja näin sen miehen makaavan mahallaan siinä onkalossa. Ojensin käteni ja yletyin ottamaan häntä...
...kiinni vasemmasta jalasta. Vedin hänet ylös ja kun kokeilin hänen pulssiaan, niin totesin hänen olevan vielä elossa. Hän hengitti ja palasi tajuihinsa. Vein hänet lämpimään ja jonkin ajan kuluttua hän oli ihan toipunut saamastaan sairauskohtauksesta ja tutkimusten mukaan selvisi ilman vammoja!
En suinkaan odota silloin yön yli, vaan vedän miehen onkalosta ylös välittömästi! Jos uni oli tarkoitettu, että rukoilen tuon miehen puolesta, niin olen senkin jo tehnyt varmuuden vvuoksi. Sain samana päivänä eli lauantaina 22.1.2011 Tapsalta tekstarin, jossa hän kertoi seuraavaa:
"Olin ajamassa sähköautollani Turusta Pöytyälle ja ajettuani 1/3 matkasta osoitti mittari, että akuista oli kulunut jo 2/3 virrasta. Aloin ylistää Herraa siitä, että Hän auttaa mua pääsemään kotiin asti Pöytyälle ja ylistin Häntä koko matkan ajaessani ja ajoin kotiin saakka, vaikka virta oli loppunut!"
Meillä on todella suurenmoinen Herra, jota on aihetta ylistää muulloinkin, kuin joutuessamme tukalaan tilanteeseen. HalleluYah! Toki on syytä ylistää Häntä myös tukalissa tilanteissa, kuten Paavali ja Silas jouduttuaan vankilan pahimpaan selliin. Ylistys vaikutti sen, että Herra lähetti...
Siunattua yön jatkoa ja aamun sarastusta sullekin, joka tätä luet ja siunausta Yeshuassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti