Tapahtumia ajalta 13.11.2009

Perjantaina 13.11.2009

Tuli nukuttua aamusta, klo 03:00:sta klo 11:00 saakka. Sitten tein arkirutiinit ja soitin isälle. Hän ei ollut vielä päässyt kotiin, vaan oli yhä Siuntion Terveyskeskuksessa. Hän sanoi, että pääsee 2...3h:n kuluttua tänään lopullisesti kotiinsa! Kiitos Herralle Yeshualle! HalleluYah! Hän ehtikin viettää sairaalassa ja terveyskeskuksessa melko tarkkaan 5kk!

Toki hän on saanut muutamia kertoja viettää päiväsaikaan useita tunteja kotonaan, mutta joutunut palaamaan aina yöksi terveyskeskukseen. Kerroin isälle, etteivät Klaus ja Iwona ehdi tulla hänen synttäreilleen, koska Klaus on sopinut monen asiakkaansa kanssa töiden toimittamisesta heille määräaikana. Klaus toimii yksityisenä automaalarina Borås'issa.

Kerroin Klaussen ja Iwonan kyllä muistavan häntä yllätyslahjalla. Sovimme isän kanssa, että hän itse kutsuu muut synttärivieraansa. Mun tehtävä oli vain kutsua veljeni Klaus avopuolisoineen. Varmaankin se on viisasta siksi, että sinne tulee niin paljon sukulaisia Pohjanmaalta ja tilaa on melko rajoitetusti. Kehotin isää kokonaan karttamaan saunomista vielä viikon.

Kävelin Lidl'iin ostoksille ja tulin sieltä busalla takaisin, koska repusta tuli aika painava. Sitten lähdin heti uudelleen ostoksille Länsikeskuksen EuroMarketiin, jossa oli tällä kertaa todellisia supertarjouksia. Mulle tarjoiltiin siellä ilmaiseksi joulutorttua ja glögiä. Glögiä en huolinut, mutta torttu teki kernaasti kauppansa. Ostin ainoastaan ruokaa.

Mennessäni Lidl'iä kohden tuli mua vastaan muuan vanhus, Esko, jolta kysyin vointiaan ja miten vaimonsa Sonja voi? Hänen mukaansa uskova Sonja on niin vakavasti sairas, ettei hän kykene enää kävelemään. Hänellä on munuaisvaivoja, tasapainohäiriötä ja päässään turvonnut alue ja hän huutaa tuskasta! Sovimme, että rukoilemme yhdessä 71-vuotiaalle Sonjalle apua yöhäältä.

Kotimatkalla menin bussin takaosaan istumaan. Lähellä mua istui muuan nuori kaljaveikko yhtä kaljaisen naisensa kanssa. He puhuivat tosi törkeitä keskenään ihan ääneen, suorastaan pornoa. Jossain vaiheessa mies huomasi mut ja sanoi: "Onpas viisaan näköinen kaveri. Saakos kysyä sulta jotakin?" Vastasin vaivautuneena: "Kysy pois!"

Mies: "Olet varmaan pitkälle lukenut, kenties tohtori tai professori?" Kysyin: "Mistä sairaudesta mahtaa olla kyse?" Mies jatkoi naimiskohtauksen kuvailemista, johon vastasin, että diagnoosini sairaudesta on sangen vakava! Mies kysyi, että minkä alan spesialisti olen? Vastasin olevani sielunhoitaja, johon kuului muilta (kuin tuolta pariskunnalta) heti naurunremakkaa :)

Kysyin sitten, että mihin mies uskoo? Hän sanoi, että kyllä hän ja naisystävänsä Jeesukseen uskovat, mutta eivät usko Jumalaan! Vastasin: "Jospa Hän on juuri se!" Samassa saavuimme Turun kauppatorille ja muut poistuivat bussista, mutta minä jatkoin matkaani samalla bussilla ihan kotiini saakka. Tunsin suurta iloa todistamisen jälkeen, sillä he jäivät kovin mietteliäiksi!

Kotona lämmitin mikrossa illallisen ja kuuntelin sen syötyäni päivän peilin, jossa ei ollut mitään mainitsemisen arvoista. Sitten lepäilin tunnin verran sohvalla miettien maailman menoa. Aloin sitten rukoilla läpi kaikki päivän rukousaiheet muistaen noita juopporessukoita ja Sonjaa. Sen jälkeen tsekkasin läpi saamani viestit ja meilit ja vastasin vain asiallisiin eli muutamaan niistä.

Päivä oli pilvisen harmaa ja lämpötila koko päivän pikkupakkasella: -1°C - -5°C. Tässä vaiheessa on jälleen aika lopetella kirjoittelu kellon osoittaessa aamuyötä 03:15. Suokoon Vapahtajamme teille siunatun ja levollisen viikonlopun sekä rakentavia unia, joten shabbat shalom Yeshuassa!