Tapahtumia ajalta 12.1.2010

Päivä oli sumuinen ja muutoinkin melankolinen, sillä sain pikkuveljeltäni suruviestin: Iäkäs 92½-vuotias rakas äitini pääsi tänä aamuna klo 9 (Suomen aikaa) matkansa päähän. Hän siirtyi uskossa ikuisuuteen ja oli elänyt 15-vuotiaasta asti uskossa Vapahtajaansa. Kuultuani viestin järkeni tajusi sen heti, mutta sydämeni ymmärsi sen hieman myöhemmin ja vasta silloin itkin...

Otin äitini muistoksi tähän valokuvan kukinnan loppuvaiheessa olevista hyasinteistani, joista kaksi on vaaleanpunaista ja kaksi keltaisesta valkoisiksi vanhetessaan muuttunutta:

"Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruohon. Hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla, mutta kun tuuli käy hänen ylitsensä, niin ei häntä enää (täällä) ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne..." Ps.103:15-16

Äitini siirtyminen ajasta ikuisuuteen on surullista ja samalla ilouutinen. Surullista siksi, että esirukoilija ja rakas lähiomainen on täältä poissa, mutta ilouutinen siksi, että pitkän matkan vaeltaja on vihdoinkin päässyt kaipaamaansa kotiin. Äitini ehti olla dementikkojen hoitokodissa liki 10 v ja viimeiset vuodet hän oli heikko ja kyvytön kävelemään, onneksi ilman kipuja.

Pikkuveljeni Klaus sanoi ilmoittavansa myöhemmin äitimme hautausajankohdan ja kerroin matkustavani sinne noin päivää ennen hautajaisia. Vaikka tiesimme äidin lähdön voivan tapahtua ihan milloin vain, niin silti se oli meille ja hoitokodin henkilökunnalle täysi yllätys. Äitini sydän oli pysähtynyt ehkä jo klo 01:30 ilman, että kukaan hoitajista olisi sitä havainnut.

Tässä välissä keskustelin Herrani kanssa tulevaisuuden strategiasta ja uskon ymmärtäväni, mitä Hän tahtoo minun tekevän, mutten hiisku siitä vielä sanallakaan yhdellekään ihmiselle, vaan olen täysin mykkä. "Kaikella on määräaikansa ja aikansa joka asialla taivaan alla", kirjoitti Salomon Saarnaaja ja kumpa muistaisimmekin, että: "On aika puhua ja aika olla vaiti" :)

Arkirutiinien jälkeen kävin kirjastossa lukemassa päivän lehdet ja palattuani lämmitin ennen valmistamani jauhelihakastikkeen ja keitetyt perunat mikrossa. Lisukkeeksi tein tuoresalaattia. Nautin illallisen hyvällä ruokahalulla. Keskiyöllä Pirkko-sisko soitti Siuntiosta. Juttelimme viime aikain tapahtumista. Lähes 71v. miehensä Pehr on lomautettuna tämän kuun ajan.

Luin nettilehtiä ja katselin TV-uutisvideoita, jonka jälkeen rukoilin kaikki keskiviikon rukoukset ja sitten tarkastin saamani meilit. Vastasin asiallisiin niistä. Päivä oli sangen leuto ja sumuinen lämpötilan vaihdellessa välillä -1,3...-0,3°C ja oli -1,1°C klo 04:00. Turun torilla näin mittarin osoittavan vähän plussaa +0,3°C. On aika toivottaa lohdullista ja rauhaisaa yötä Yeshuassa!