Nousin puhallustestiin klo 6, sillä menin levolle vasta aamulla klo 2:30. Sitten yritin nukkua pätkäunta klo 11:30 saakka. Arkirutiinien jälkeen tein reilun 3km:n kävelyn ja tunsin itseni hieman väsyneeksi kotiin palattuani. Kävin vielä lähikaupassa ostamassa ruokaa. Kotona tein illalla puhallustestin kuten eilenkin ja merkkasin kaikki arvot seurantalistalle.
Valmistin illallisen ja söin sen. Meni kauan aikaa yrittää varata aika Turun keskustan terveyskeskukseen täkäläisen terveyskeskuksen kautta. Varaus oli puhelinjonossa yli 30min, vaikka luvattiin 15min. Sain selville, ettei kesäloman aikana voi varata aikaa, vaan akuutissa tapauksessa pääsee lääkärin vastaanotolle välittömästi. Muutoin vasta lomien jälkeen.
Sitten rukoilin läpi kaikki lauantain rukoukset. Luin saamani palautteet postilaatikkoihini eri keskustelufoorumeilta ja vastasin niihin. Vastasin myös muihin saamiini henkilökohtaisiin meileihin. Pikkuveljeni Klaus kertoi vaimonsa joutuneen ambulanssilla sairaalaan äkillisen huimauksen vuoksi ja että eräät osat tämän kehosta olivat tulleet tunnottomiksi.
Parin viikon päästä vaimonsa Iwona pääsi kotiin, mutta joutuu syömään 2 vuotta päivittäin erikoislääkettä. Pikkuveljeni kutsuttiin lisätarkastuksiin koskien mahdollista eturauhassyöpää. Veriarvot olivat kuulemma antaneet viitteen jonkinlaisen kasvaimen olemassaoloon. Toivon ja rukoilen, että jos kyseessä on todella kasvain, että se olisi helposti lääkkeillä hoidettavissa.
Tällaista tämä elämä on! Veljeni ja tämän vaimo ovat vasta hieman keski-iän ylittäneitä, mutta tuollaiset äkilliset sairaudet voivat kohdata heitä, kuten ketä tahansa. En mäkään ole ikäloppu, mutta silti olen ollut kuukausi sitten elämän ja kuoleman rajamailla. Se ei ole mitään uutta mun kohdalla, sillä olen joutunut monta kertaa elämäni aika katsomaan kuolemaa silmiin!
HalleluYah! Ylistys Herralle siitä, että on pelastanut ja vapahtanut minut monta kertaa ihan kuoleman porteilta takaisin elämään! Eka kerta oli ollessani noin 3-vuotias. Putosin pää edellä metsälampeen ja vanhin veljeni (silloin 5-vuotias) kiskaisi mut kuiville. Olin vetänyt keuhkot täyteen mutaista vettä ja olin tajuton yli tunnin, eikä kukaan osannut antaa mulle...
...tekohengitystä. Kun lopulta heräsin, olin kotona peltisessä pesusoikossa alastomana ja näin äidin kasvot. Kuulin äidin sanovan: "Nyt hän palasi elämään!" Matkaa kotiin mutalammelta oli ehkä 1km, joten isoveli oli ensin juossut kotiin kertomaan äidille, mitä mulle oli tapahtunut ja sitten äiti oli juossut muta-lammelle, jossa pikkuveli oli vartioimassa mua. Sitten...
...äiti oli kantanut mua koko matkan kotiin, riisunut alasti ja laittanut pesusoikkoon. Siinä oli hengen lähtö lähellä! Muistan vieläkin sen, miten hyppelin metsälammella kiveltä vihreälle mättäälle, mikä olikin vain vedessä hapsottava eräänlainen kasvi, jonka lehdet olivat hajallaan. Mä putosin pää edellä pehmeään mutaan ja vain jalkateräni jäivät pinnalle näkyville.
Iltalehden uutisista jäi mieleeni seuraava: Yhä useampi intialaisnuori ihailee Adolf Hitlerin isänmaallisuutta! Mä en näe Aatussa kerrassaan mitään ihailtavaa. Massamurhaajassa ei sellaista ominaisuutta voi ollakaan! Siksi ihmettelenkin, että mikä henkivalta intialaisia oikein riivaa? Lieköhän sillä pimeyden henkivallalla tekemistä Intian kastisysteemin kanssa?
Tänään oli enimmäkseen pilvinen, kolea ja tuulinen sää. Lämpötila vaihteli välillä +11,3...+16,2°C ja oli +13,5°C klo 22. Kellon ollessa jo 01:00 aamulla on aika toivottaa lukijoille oikein hyvää yötä ja Sabbat shalom Yeshuassa, joka on meidän todellinen rauhamme ja pelastuksemme vakuus!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti