Huh mitä hellettä! Tapahtumia ajalta 24-25.6.2009

Täällä Turussa on hikoiltu parina viime päivänä (keskiviikkona ja torstaina) +25°C helteessä ja oravanpoikanen, joka on ollut mulla kotihoidossa, on syönyt ahnaasti maapähkinöitä ja alkanut piilottelemaan niitä parvekkeelleni. Tiku on aika vekkuli ja vikkelä karkaamaan. Mä saan tarpeellista liikuntaa jahdatessani Tikua, sillä mä annan sen olla vapaana lasitetulla parvekkeellani koko päivän, mutta yöksi laitan sen häkkiin, jossa sillä on syötävää ja juotavaa, koska se on vielä poikanen ja tuon häkin sisälle huoneeseen. Tiku on ollut hoidossani maanantaista alkaen ja kasvanut ihan silmissä!

Tänään keskiviikkona 24.6.2009 kokoonnuimme jälleen veljespiirinä rukoukseen ja sinne tuli pari mulle aiemmin tuntematontakin veljeä: Kalevi ja Harri. Pidimme kahvin ja teenjuonnin sekä keskustelun jälkeen oikein palavan ylistys- ja rukoustuokion. Muistimme rukoilla Herralta johdatusta ja apua mm. Riston huvilalla olevien avustustarvikkeiden viemisen puolesta Israelin ja Venäjän köyhille, samoin esivaltamme ja uusien avoimesti uskonsa tunnustavien kristittyjen meppiemme puolesta. Myös Irinan ja Harrin sekä heidän seurueensa Venäjän matkan puolesta rukoilimme. Molemmat menevät eri aikoihin tällä viikolla Venäjälle ja eri puolille siellä. Harri (joka toimii venäjän kielen tulkkina uskovien seurueessa) matkaa torstaina lähelle Moskovaa. Irina meni jo lähelle Pietaria tapaamaan ja lohduttamaan vanhaa sairasta äitiään sekä sisartaan, jonka tyttären alle 30-vuotias juutalainen nuori aviomies, Dennis, jäi epäilyttävissä olosuhteissa auton yliajamaksi. Dennis oli raitis, todella fiksu ja suorastaan esimerkillinen nuori perheen isä, jonka hautajaisiinkin osallistui huikeat noin 1000 sukulaista ja tuttua, vaikka hautajaispäivä oli vain 3 päivää kuoleman jälkeen! Häntä jäivät suremaan vaimo ja tytär, samoin muut lähiomaiset. Uskomme, että Herra otti hengellisesti kypsyneen Denniksen taivaskotiin, näkemästä sitä pahuutta, mikä on vielä edessäpäin täällä syntisen maan päällä!

Tänään, torstaina 25.6.2009 puolen päivän aikaan kaappasin Tikun kiinni parvekkeelta ja laitoin sen reppuuni. Otin pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä mukaan ja vein Tikun aivan lähistöllä olevaan tiheään metsään. Sen halki virtaa pieni puro. Laitoin repun avonaisen suun ison kuusen alaoksalle ja odotin, kunnes Tiku kapusi oksalle. En halunnut pitää Tikua kauempaa kotonani, koska se ei muuten ehkä oppisi lainkaan kiipeämään puuhun, vaan tottuisi liikkumaan vain maassa, jolloin siitä tulisi helppo suupala haaska- ja petolinnuille, ketuille, kärpille ja hillereille, joita täällä myös on.

Tiku kapusi oksalle ja alkoi kiivetä ylöspäin. Aluksi hieman haparoiden, mutta lopulta se katosi näkyvistä. Ihan tarkoituksella ravistelin oksaa, jota pitkin se kiipesi, jotta se oppisi jo alaoksalla ottamaan kunnon otteen jaloillaan, ettei sitten tipahtaisi puun latvasta, kun tuuli alkaa oksia heiluttelemaan. Mä niin hartaasti toivon ja rukoilinkin, että tuo pieni ressukka selviytyisi nyt yksikseen, sillä talomme pihalle en olisi voinut sitä jättää. Täällä olisi sille liian harvakseltaan puita ja harakat sekä varikset, kuten myös vapaana liikkuvat kissat olisivat sen niskassa saman tien. Mulle tuli jo ikävä sitä pikkuista, sillä se oli niin veikeä otus. Me juteltiinkin välillä ;) Se vikisi erilaisilla äänentaajuuksilla ja mä yritin vikistä suunnilleen samalla tavalla takaisin. Se tykkäsi pienestä naksuttavasta äänestä (kielellä tehtynä) ja siitä, että raavin hiljaa kynsilläni polypropeenimattoa. Kun vihdoin sain sen kiinni parvekkeelta, nähdessäni sen hännän pilkistävän erään purkin takaa, niin nappasin hanska kädessäni (ettei se purisi) siitä kiinni ja kyllä tuli vintiöstä ääntä! En tiennytkään oravanpennun osaavan suorastaan kirkua! Sujautin sen reppuuni ja huuto lakkasi.

Yritin soittaa ensin isälleni kotiinsa, sillä hänen piti jo eilen kotiutua sairaalasta, mutta kukaan ei vastannut siellä. Sitten soitin isosiskolleni ja sain tietää, että isälleni oli kuume noussut uudelleen, josta syystä häntä ei voitukaan kotiuttaa! Kuulemani mukaan isäni vuode on aivan ikkunan vieressä ja näin kesähelteillä sairaaloissa on tapana pitää tuuletusikkunat auki, mikä aiheuttaa voimakasta vetoa. Isäni ei kestä muutoinkaan edes terveenä ollessaan vetoa, joten ei ole ihme, että hän sai kuumeen uudelleen. Taas tuli aihetta rukoilla, että Herra auttaisi sairaalan henkilökuntaa ymmärtämään, että mikä on sairaalle ja kylmän aralle vanhalle miehelle paras tapa saada tämä toipumaan. Kiitos Herrani Yeshua, että autat isääni toipumaan kuumeestaan ja kotiutumaan pian sieltä sairaalasta! Aamen.

Lounaan jälkeen menin ottamaan aurinkoa Turun Uittamon hiekkarannalle, joka on merenlahdella ja otin mukaan hyvän hengellisen kirjan luettavaksi. Ollessani menossa bussipysäkille tuli mua vastaan muuan taloyhtiössämme asuva nainen, Sirpa, ja aloin puhella hänen kanssaan. Hän kertoi olleensa juuri syövän vuoksi leikkauksessa, josta syystä hän ei saa ottaa aurinkoa ylävartalolleen tänä kesänä. Sanoin, että kun ihminen sairastuu vakavasti, niin silloin hän alkaa arvostaa elämäänsä aivan uudella tavalla, kuin jos olisi aina terve ja alkaa miettiä, että onko valmis siirtymään ajasta ikuisuuteen! Sirpa sanoi, että myös hän on uskossa ja ollut jo vuosikausia uudestisyntynyt kristitty. En tiennytkään sitä tätä ennen, mutta hän tiesi minun olevan uskossa, koska olen jakanut trakuja kaikille taloyhtiömme asukkaille. Lupasin rukoilla hänen puolestaan, että hän saisi välttyä syövän uusiutumiselta...

Jatkoin matkaani hiekkarannalle. Olin ottanut kotoa reppuuni myös pullollisen kokista ja pari omenapitkon siivua välipalaksi. Oli sopivan lämmintä, koska aurinko meni muutaman kerran pilveenkin, josta syystä oli mahdollista viipyä kauankin rannalla lukemassa kirjaa ihon kärähtämättä. Varmuuden vuoksi käytän 20-kertaista auringon suojavoidetta herkille ihon alueille.

Päätin kävellä rannalta kotiinpäin sen verran, että päivittäinen "vakiokävelymatkani" reilu 5 km, tulisi tehtyä saman tien. Päätin jatkaa sitten bussilla lopun matkaa Skanssin kohdalta Vaalaan. Jo kaukaa näin jonkun naisen sandaalit pilkistävän bussikatoksen alta ja tunsin Herran kehotuksen alkaa jutella hänen kanssaan. Skanssin pysäkillä istuikin muuan kaunis tumma nainen yksinään. Aloin jutella ja kävi ilmi, että hän on Iranista tulleita pakolaisia ja asuu myös Varissuolla. Kävelimme siksi yhdessä myös reilun kilometrin Vaalasta kotiin jutellen päivän politiikkaa lähinnä Iranin pressavaaleihin liittyen ja kyselin niitä näitä. Hän on nuori rouva, muslimi, asunut Suomessa 5 vuotta ja hänen miehensä on töissä Salossa. Itse hän työskentelee Skanssissa. Kerroin olevani Israelin ystävä ja olevani huolestunut Iranin pressan aikeista pyyhkäistä Israel pois maailman kartalta. Kerroin myös uskovani, että Israel tulee tekemään lähiaikoina ennalta ehkäisevän iskun tuhoamalla Iranin potentiaaliset ydinaseiden tekoa varten olevat uraaninrikastamot ja ydinasevarastot. Nainenkin kertoi olevansa huolestunut Iranin hallituksen aikeista pommittaa Israelia.

Valmistettuani illalliseksi maukasta hernekeittoa ja syötyäni sitä oli kloku jo 21 paikkeilla. Sitten luin hieman netistä vakiopalstoja ja aloin naputella tätä. Nyt huomaankin jo ajan kuluneen varsin pitkälle, joten tsekattuani tämän tekstin menenkin katselemaan "taivaskanavaa" eli unten maille :)

Kiitos Herrallemme Yeshualle näistä ihanista kesäpäivistä! Please, tällaisia lisää! Niitä on luvattukin tänne vielä 5 perätysten ja lämpötilankin on arvioitu kohoavan +30 asteen tuntumaan! HalleluYah!