Huumoria hiekkarannalla :)

Jälleen tänään (sunnuntaina 28.6.2009) oli mahtava hellepäivä, jolloin ulkolämpötila kohosi klo 16 aina +28°C:een Turun Artukaisissa. Nousin ylös vasta noin klo 11 aamulla, sillä menin levolle vasta klo 03:00 aamuyöllä luettuani niitä sun näitä uutisia ja vieraskielisiä uutislehtiä netistä. Peseydyin kunnolla niin kuin mulla on tapana sunnuntaiauumuisin ja panin pesukoneen hommiin. Sitten rukoilin ja luin tapani mukaan reilusti Raamattua, VT:ia ja UT:ia. Nautin sen päälle runsaan päiväpalan: pari pientä kokojyvävoileipää juustolla höystettynä, omenan, tomaatin, ison avocadon, pari kääretorttupalaa, pari pullasiivua ja huuhdoin ne alas kurkusta juomalla 5 dl hopeateetä (3 dl kuumaa vettä + 2 dl maitoa + 2 tls sokrua). Ne syötyäni ei ollut enää tippaakaan nälkä ;) Ripustin pyykit kuivumaan kylppäriin, pesin kylppärin ammeen, lattian ja WC-istuimen. Kävin ruokakaupassa (Lidl) ostoksilla. Join palattuani vieläkin 2 dl kylmää maitoa.

Kastelin parvekekukat. Totesin, että keltaruusuja on tulossa jälleen kaksi ja ne avautuvat viikon sisällä. Niihin liittyy merkillinen tarina: Ostaessani reilu 4 vuotta sitten 2 kpl punaisia Ingrid Bergman-ruusupuskia, tuli toisen mukana yllärinä pieni keltaruusupensas, jonka ruusut ovat kukkiessaan paljon isompia kuin punaruusut ja ne kukkivat niitä ennen ja tuoksuvat kuin parhain parfyymi, paljon hienostuneemmalta kuin Ingrid Bergman-ruusut. Suorastaan huumaavasti ja kauan aikaa! Kun pidän parvekkeen ovea auki, niin tuo jalo tuoksu leviää koko huoneistooni. Aaaaaah! HalleluYah!

Keltaruusuihin sisältyy myös seuraava ihme: Siitä lähtien kuin ne alkoivat kukkia, on aina yhtä moni lähiomaisistani saavuttanut matkansa pään, kuin miten monta keltaruusua on kukkinut sinä vuonna! Niin on tapahtunut kolmena perättäisenä vuonna. Viime vuonna kukki kaksi keltaruusua jo toukokuussa ja rakas kummitätini Selma ja äitipuoleni Siiri pääsivät matkansa päähän. Nytkin on kaksi isoa keltaruusun nuppua avautumaisillaan... Luonnollisesti mieleeni tulee ajatus, että keiden vuoro mahtaneekaan olla tänä vuonna? Nyt on kuitenkin se ero aiempiin vuosiin nähden, että punaruusut saattavat avautua ennen keltaruusuja, sillä pari punaruusuakin on aivan avautumaisillaan ja jo yhtä suurilla nupuilla kuin keltaruusut...

Palaan ajatuksistani takaisin maan pinnalle....
Pakkasin rantatarvikkeet reppuun ja matkasin parilla bussilla Turun Uittamon hiekkarannalle ottamaan aurinkoa ja lukemaan hyvää hengellistä kirjaa. Ranta oli melko tiuhaan miehitetty, mutta yksinäinen normaalivartaloinen matkamies löytää aina jonkin sopen itselleen. Saavuin rannalle klo 15:45. Voitelin ihon arimmat alueet 20x auringon suojavoiteella, joka on varmaan jo 5 vuotta vanhaa, mutta hyvin se vaan suojaa edelleen. Otettuani ensin reilut 30 min aurinkoa söin evääni: 5dl sokeroitua puolukkamehua (itse kerätyistä puolukoista itse tehtyä) ja pari omenapitkon siivua (sekin itse leivottua).

Jatkoin seuraavan hyvän kirjan lukemista "ELÄ VOITOKKAASTI KESKELLÄ VAARALLISTA MAAILMAA" (Pienempi otsikko:) "Kuinka sinun kannattaa elää, jos huomista ei ole?" Kirjoittanut Stephen Gaukroger 2006. Englanninkielisen alkuperäisteoksen nimi "Living Successfully in a Dangerous World". Stephen on englantilaisen Gold Hill baptistiseurakunnan vanhempi pastori. Hän on entinen Englannin ja Walesin baptistiunionin johtaja, kansainvälisten konventtien puhuja ja suosittu raamatuntulkitsija. Näin ylenpalttisesti kirjailijaa ylistetään ko. kirjan takakannessa.

Kirjassa on paljon hyvää opetusta, mutta päivän kevennykseksi mainittakoon, että lukiessani sivuilta 80-81 seuraavan kohdan, aloin miltei nauraa ääneen. Syynä oli täysin odottamattoman tyylinen hirtehishuumorinpätkä täysin odottamattomassa kohden muuten hyvää opetusta! Mainittakoon, etten itse käyttäisi mokomaa "kikka kolmosta" lukijoiden hauskuttamiseksi, koska se olisi mielestäni lukijoiden sympatioiden kosiskelua ja vakavan asian jotenkin kevytmielisemmäksi tekemistä. Lienee tyypillistä brittihuumoria :) Tässä alla kyseinen kohta kirjasta:

>>>Joka kerta kun kristityt kohtaavat, kerrotaan lukuisia valheita. 'Kuinka sinä voit tänään?' 'Kiitos hyvin!" Tällainen tervehtiminen on vain sanallista taustahälyä. Meidän täytyy päästä siitä yli ja saada selville, mitä heille oikeasti kuuluu ja mitä he juuri sillä hetkellä tarvitsevat. Jos armahtavaisuus on todellista, me kuuntelemme toisia pintapuolista sananvaihtoa syvemmällä tasolla.
.....Edgar Hoover*) seisoi kerran samassa vastaanottorivissä USA:n presidentin kanssa, ja ihmiset kulkivat ohi kuuntelematta mitä sanottiin, ja sanoivat sen sijaan mielistelevästi 'Kuinka mukava nähdä sinua' jne. Hoover kyllästyi tähän pinnallisuuteen. Niinpä hän sanoi jokaiselle ohi kulkevalle ihmiselle: 'Tapoin vaimoni äidin viime yönä!' Ja kaikki vain sanoivat 'Hauska nähdä sinua.' Kukaan ei sanonut mitään toisin, ennen kuin eräs vieraan maan suurlähettiläs kumarsi hänelle ja vastasi: 'Se vanha harppu ansaitsikin sen!'
.....En usko, että kristityt kuuntelevat toisiaan. Se johtuu siitä, etä emme kuuntele Jumalaa. Jumala kutsuu meitä täyttymään rakkaudella ja armahtavaisuudella. Jonkin meidän olemuksemme syvimmillä alueilla tulisi vastata ihmisten syviin tarpeisiin. Me emme voi huolehtia jokaisesta, mutta me voimme osoittaa rakkautta yhdelle tai kahdelle, joita tapaamme viikoittain.<<< *) Mikä mies oli Edgar Hoover? Wikipedian mukaan: "John Edgar Hoover (1. tammikuuta 1895, Washington (DC) – 2. toukokuuta 1972, Washington (DC)) oli Yhdysvaltojen turvallisuuspoliisin ja myöhemmin sen seuraajan FBI:n pitkäaikainen johtaja aina kuolemaansa saakka. Hoover toimi turvallisuusorganisaatioiden johdossa 48 vuotta kahdeksan presidentin aikana. Kaikkiaan hänen uransa hallituksen palveluksessa venyi 59 vuoden mittaiseksi."

Kun kello tuli 16:55, niin pakkasin rantatavarat ja lähdin paluumatkalle jälleen kahdella bussilla. Matkalla löysin rantapolun vierestä 3 puhdasta ja tyhjää 5 dl muovista limsapulloa, joissa on pantti 20 cnt/kpl ja bussin lattialta 1 € kolikon. Yleensä en pulloja kerää, mutta jos ihan kohdalle sattuu ja ovat puhtaita, niin jo luonnonsuojelusyistä kerään ne talteen. Ulkolämpömittarit osoittivat Turun torilla kumpikin vielä klo 17:35 peräti +30°C, sillä tori on "hautomo" ja kotonani se osoitti yhä klo 17:50 +27°C. Join heti 5dl sokeroitua puolukkamehua. Sitten rukoilin kaikki varsinaiset päivän rukousaiheet listan mukaan läpi ja sen jälkeen tein päivittäisen 6 km kävelylenkin Kaarinan kaupungin alueelle, sillä asun vain kivenheiton päässä Kaarinasta. Kotiin saavuttuani join jälleen 2 dl kylmää maitoa ja rukoilin jo 7.:n päivän päivittäiset rukoukset "varastoon" kesän lomamatkoihin varautuen. Niiden aikana en nimittäin voi samalla tavalla hiljentyä Herran kasvojen edessä rukoilemaan, etenkään silloin, kun tapaan uskosta osattomia omaisiani tai "keskiverto kristittyjä" ja viivyn yön/öiden yli heidän luonaan, joille reilun tunnin mittainen yhtäjaksoinen palava rukous Armon ja Rukouksen Hengessä menee totaalisesti yli hilseen... ;o)
Koska söin päivällä niin tuhdin välipalan, niin jätin tänään varsinaisen aterian ja muut välipalat väliin ja naputtelen nyt näitä tangentteja klo 23.

Kiitän koko sydämestäni Herraani Yeshuaa tästäkin ihanasta kesäpäivästä. Herran Pyhä Henki puhui mulle ollessani kävelylenkillä erityisesti siitä, miten Jumalalle on otollista se, että tyydyn alhaisiin oloihin, enkä edes haaveile rikkauksista, sillä Jumalahan voisi antaa mulle halutessaan enemmän rikkauksia, kuin edes ymmärtäisin tai kykenisin vastaanottamaan!

Heittäkäämme sen vuoksi rakas lukija yhdessä juuri nyt kaikki sen kaltaiset turhat haaveet ja unelmat bumerangina takaisin sille vanhalle käärmeelle, joka yrittää saada meidän sydäntämme kiedottua tämän katoavan ja tulelle tallennetun maailman lumoihin. Muutama valittu sana paholaiselle: "Hus, hus tiehesi siitä vaan! Ota ja pidä hyvänäs tulelle tallennetut roskas, mokomakin maailmanruhtinas, sillä meille Yeshuan valituille on luvassa taivaan Isämme luona paljon parempia aarteita ja ne ovat ikuisia!"

Kiitos taivaan Isälle ikuisista aarteista taivaskotonamme! HalleluYah!