Tein normaalit päivän rutiinit ja kävin Turun Uimastadionilla uimassa. Kotona mulla oli leivontapäivä. Leivoin 8 käärepitkoa, joiden sisälle laitoin omena/puolukka/rusina täytteen. Makeutukseksi vanilliinisokeria ja omenalle kanelia. Leivonta onnistui hyvin. Jätin väliin keskiviikkoisen Raamattupiirin siksi, että mulle oli kerääntynyt kotiaskareita niin paljon, ettei mulla ollut aikaa mennä sinne.
.
Ilmoitin asiasta ajoissa Tapiolle. Yhtenä syynä oli se, että mun piti mennä Irinan kanssa poimimaan vattuja huomenna. Hän tosin perui lähtönsä illemmalla, koska hänelle oli tulossa yllätysvieraita. Ehdotti matkan siirtoa maanantaille. Sanoin sen sopivan näillä näkymin, mutta ehdotin asian esille ottoa vielä sunnuntaina.
Päivä oli osittain melko pilvinen, mutta lämmin (+24°C).
Menin maate klo 00:00, sillä aioin mennä huomenna ajoissa marjoja poimimaan.
Torstai 6.8.2009
Tein normaalit päivärutiinit ja pakkasin marjarepun tarvikkeineen. Otin kolme 3,3L:n kannellista purkkia ja yhden 3L:n erillisen suljettavan purkin sekä narulla kaulan ympärille kiinnitettävän keräilyastian, mikä nopeuttaa vattujen poimintaa, koska voin poimia niitä silloin molemmin käsin. Aloin poiminnan klo 14 ja lopetin klo 21:10. Sain kokoon roskineen kaikkineen noin 12L erilaisia marjoja. Saavuin kotiin klo 21:50.
Päivä oli helteinen, maksimissaan lukemassa +26°C.
Join reilun 5dl mehua ja peseydyin. Olin saanut aluepoliisilta kirjoitetun kehoituksen toimittaa löytämäni avainnipun Heikki Pyylle, sillä poliisi oli käynyt oveni takana päivällä klo 14:30(?) Päätin ottaa yhteyttä poliisiin huomisaamuna. Laitoin kaikki poimimani marjat yöksi jääkaappiin, sillä vadelam pilaantuu muutoin nopeasti. Pesin kaikki metsävaatteet ja menin erittäin väsyneenä maate klo 00:00.
Perjantaina 7.8.2009
Tein normaalit päivärutiinit. Lähetin aluepoliisille gsm-viestin ja kerroin tarkoin miten sen avainnipun kanssa oikein on. Poliisi muisti saaneensa kyseisen kirjekuoren noin 2kk sitten ja toimittaneensa sen Turun löytötavaratoimistoon. Tulimme poliisin kanssa siihen tulokseen, ettei löytämäni avainnippu ilmeisesti edes ole Heikin kadottama, vaan jonkun muun. Soitin sen jälkeen vielä Heikille ja kysyin millaisen avainnipun hän kadotti.
Arvasimme poliisin kanssa oikein: Heikin avainnippu ei ollut sama, vaan siinä oli 3 avainta+korkinavain, kun taas löytämässäni nipussa oli 2 avainta ja kuminen litteä pingviini avaimenperänä. Nipussa oli toinenkin tunniste, mutten ilmoita sitä tässä kaikkien luettavaksi. Sainpa kyseisen asian vihdoinkin pois päiväjärjestyksestä.
Huh-huh..., sillä Heikki on soitellut siitä mulle jo kolmasti ja usuttanut poliisinkin perääni. Koko selkkauksen takana oli perkele, joka käytti Heikkiä välikappaleenaan. En syytä siitä Heikkiä, sillä hän aidosti luuli minun löytäneen juuri hänen avainnippunsa, eikä uskonut minun jättäneen löytämääni avainnippua poliisin huostaan...
- - -
Olin näet jättänyt lisäksi ilmoituksen lähistön K-marketin ilmoitustaululle. Siinä kerroin löytäneeni Littoisten järven hiekkarannan läheltä avainnipun, jossa oli kaksi avainta ja kaksi avaimenperää. Annoin lisäksi puhelin-numeroni. Arvelin näet, että kadottaja on saattanut jo tiedustella avaimiaan Turun löytötavaratoimistosta ennen kuin löysin avainnipun.
Kun Heikki sitten soitti mulle noin 1 kk sitten ja sanoi avainnipun olevan hänen, niin oletin hänen lukeneen myös avainnipun tuntomerkit oikein. Ei olisi pitänyt olettaa, sillä hän ei ollut kiinnittänyt niihin edes huomiota, mikä selvisi mulle vasta tänään, sillä Heikin kadottamassa avainnipussa oli 3 avainta ja yksi avaimenperä, joka oli korkinavain.
- - -
Välillä muuan Jari soitteli Itä-Suomesta ja purki huoliaan. Lähinnä sitä, miten hänen jumalattomat ja rahan ahneet sukulaisensa ovat jättäneet hänet osittain perinnöttä, vaikka hänelle kuuluu osituksessa tuplaosa muihin verraten, koska kyseessä oli hänen äitinsä jättämä perintö ja hän oli lapsista ainoa elossa oleva..
Kehoitin häntä vetämään asian viivyttelemättä oikeuteen ja liittämään syytteeseen kaikki muukin vääryys, mitä nuo sukulaiset ovat hänelle perinnönjaossa tehneet, jotta oppisivat vastedes olemaan hyväksi käyttämättä uskovia! Asian ihmettely ja voivottelu eivät Jaria auta, vaan asian suhteen pitää tehdä tekoja!
Kehotin häntä lopettamaan sukulaistensa syyttelyn ja antaa sen sijaan oikeuden päättää asiasta ja sanoin, että kaikenlainen kaunan kantaminen on vain pahasta, sillä perkelehän on koko sopan keittänyt yrittäen noiden jumalattomien ihmisten kautta ryöstää hänen maallisen perintöosansa, koska Jari ei ole rohjennut pitää puoliaan...
Myös Pirkko soitti välillä ja kertoi isän veren suola-arvojen jälleen huonontuneen, mutta hänen ruokahalunsa palautuneen normaaliksi. Pirkko lupasi soittaa illemmalla, jos on jotain uutta kerrottavaa isästä.
Aloin marjojen perkauksen klo 10 ja lopetin klo 17. Perattuani sain marjoja kokoon yhteensä 10,4L seuraavasti: vattuja 7,2L (tavoitteenani oli 8L), punaisia viinimarjoja 1,9L, valkoisia viinimarjoja 1,2L ja mustia viinimarjoja 1dl.
Mustat viinimarjat söin saman tien. En aavistanut löytäväni kypsiä viinimarjoja sieltä vielä lainkaan, sillä paikka sijaitsee varjossa auringolta, joten se oli iloinen ylläri. Alla pari kuvaa tuosta 'marjasaaliista':
Marjat perattuna:
Lähikuva peratuista marjoista:
Kuvaamisen jälkeen survoin vatut, sokeroin ne miedosti ja lopuksi paketoin ne kuten aiemmin mustikatkin arkkupakastimeeni. Pakastin muut marjat kokonaisina ilman sokerointia tuplapusseihin nesteen haihtuvuuden vähentämiseksi. Homma oli ohi klo 17:45 ja olin väsynyt.Tein vajaan 6km iltakävelyn auringonpaisteessa sadekuuron ensin puhdistettua ilman. Tänäänkin päivä oli osittain sateinen, mutta niiden välillä lämpötila oli enimmillään
+26°C ja myöhään illallakin oli vielä sangen lämmintä.
Iltapäivällä mulle tuli voimakkaasti mieleen se, ettei kenties edes ole Yeshuan tahto, että menisin jatkossa erään yhteiskristillisen porukan kokouksiin, koska siellä ei arvosteta Raamatullista opetusta, jota itse rakastan, vaan haalitaan puhujia korvasyyhyn mukaan. Päätin yksinkertaisesti heittää vielä asiasta arpaa seitsemällä lantilla.
Ensimmäisen arpomisen sanoin Yeshualle merkitsevän minulle sitä, että se kolikon puoli, jota tulee eniten merkitsee toisessa arpomisessa sitä, että jos sitä tulee eniten, niin en tule jatkossa osallistumaan heidän kokouksiinsa. Ensin sain 4 kruunaa ja kolme klaavaa ja toisessa arpomisessa sain tasan 7 kruunaa! Siis asia tuli sinetöidyksi: Ei enää heidän kokouksiin!
Saapuessani kävelylenkiltä ja ollessani kotipihalla, soitti Anna. Kuuluvuus oli aika kehno. Juttelimme noin 45min, kunnes puhelu katkesi ylättäen. Kerroin hälle jo edeltä parikin kertaa, että puhelimeni akku voi tyhjetä milloin vain kahden edellisen pitkän puhelun vuoksi.
Palatessani kotiin valmistin illallisen ja söinkin sen Annan puhelun lomassa, koska olin nälissäni. HPE:n jälkeen tiskasin astiat ja aloin naputella tätä. Nyt on klo 22:35, mutta tuotuani tähän stooriin valokuvat ja rukoiltuani kaikki päivän rukoukset ehtii klo lähelle 24:ää.
Shabbat shalom ja siunausta mahdollisille lukijoille Yeshuassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti