Nousin jalkeille ennen herätyskellon soittoa klo 08:00 ja peseydyin. Arkirutiinien ja sunnuntain rukousaiheiden läpirukousten jälkeen lähdin bussilla Kupittaan juna-asemalle, josta jatkoimme Harrin kanssa Saloon. Siellä meidät nouti Kari Halonen, joka on Siperian lapsi-EV-työn veteraani. Matkasimme Salossa Paunulan seurakuntakotiin, jonne tuli porukkaa kaukaakin.
Kyseessä oli Siperian työn hengellinen tapahtuma nimeltä "Siperia avautuu". Päivä alkoi klo 13 alkukahvittelulla ja sisälsi monenlaista ohjelmaa keskustelutaukoineen ja ruokailuineen päättyen klo 18 alkaneeseen "Hyvän sanoman iltaan". Pääpuhujana kokouksissa oli valkovenäläinen Ivan Marchuk, Ulan Ude, Burjatia (häntä tulkkasi Harri) ja aiheena oli "Siperia tänään".
Myös Larisa Zapanova Burjatiasta kertoi Siperiassa tehtävästä leirityöstä, jonka kautta tavoitetaan lapsia. Hänen kuulemansa selvityksen mukaan 4...14-vuotiaina uskoon tulleet ovat säilyttäneet 85%:sti uskonsa koko loppuelämänsä ajan. Siis lapsi- ja nuorisotyö on ensiarvoisen tärkeää! Samaa painotti Kari Halonen omassa puheenvuorossaan ja olen samaa mieltä.
Rauli Lehtonen Ljus i Österistä kertoi asiantuntevasti Siperian evankelioinnin vaiheista historian eri aikoina sangen mielenkiintoisella tavalla kertoen myös edessä olevista suurista haasteista tavoittaa vielä Jenisei-joen varrella muulta maailmalta lähes täysin eristyksissä asuvat monet suomensukuiset heimot. Heidät voidaan tavoittaa vain kesäisin, jolloin virta on avoin.
Oli mukavaa tavata useita itänaapurin lukuisten kansojen EV-työhön palavasti suhtautuvaa uskonveljiä ja sisaria eri puolilta Suomea. Aika ei tullut pitkäksi :) Kokoussarjan oli kutsunut koolle Salon helluntai-srk:n paimen Eero Ketola avustajanaan Kari Halonen. Kaikki oli edeltä järjestetty ja Herra otti tilaisuuden johdon käsiinsä siten, että aikataulut meni ihan uusiksi :)
Otin tilaisuudessa muutaman kuvan heikkotasoisella kännykameralla ja esitän ne erikseen tämän kirjoituksen jälkeisessä artikkelissa. Saavuimme Harrin kanssa Kupittaalle klo 21 ja saavuin kotiin klo 21:45. Kotona join vielä iltateen ja soitin pikkusiskolleni Päiville kysyäkseni, miten isän inssiajo sujui. Se hylättiin jo toistamiseen, mutta isä on jo varannut kolmannen...
Nyt on rukoukseni, että Herra auttaisi isääni ymmärtämään, ettei hänelle tulla myöntämään ajolupaa yksinkertaisesti siksi, ettei hänen terveydentilansa (erittäin huono kuulo - eikä hän käytä kuulolaitetta, lievä dementia ja hitaat refleksit) riitä ajoluvan saantiin. Siskojeni mukaan isä ei tarvitse edes mopoautoa, sillä hänellä on 500m:n etäisyydellä kaksi tytärtä häntä auttamassa.
Lisäksi isälleni tuodaan arkisin lämminruoka-annokset kotiin ja viikonloppuisin kolmas sisko stadista käy hoitamassa isää ja valmistamassa hänelle ruokaa. Ymmärrän kyllä sen, että isäni tahtoo olla itsenäinen ja riippumaton muiden avusta ja ilmeisesti useimmilla vanhuksilla on sama taipumus. He kokevat täysin aiheellisen ajoluvan hylkäämisen ihmisarvoansa alentavaksi.
Tänään oli aurinkoinen ja melko normaali talvinen sää ja lämpötila vaihteli välillä -7,4...-13,0°C ollen tuo alin arvo klo 00:00 laskien koko ajan keskiyötä kohden. Kun olemme jo puoliyön ajassa klo 00:00, on taas aika toivottaa kaikille lukijoilleni siunausta ja hyvää yötä Yeshuassa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti