Aika kuluu vauhdilla näin lokakuussa! Nousin jalkeille jälkeen puolen päivän, sillä menin levolle vasta klo 4 paikkeilla aamulla. Arkirutiinien jälkeen luin netistä uutisia ja vastasin erääseen vastaamatta jääneeseen meiliin Joukolle Ruotsiin, Bro'hun. Sitten pakkasin kassini ja menin busalla Petreliuksen uimahallin lähelle. Käynti tuossa uimalassa oli mulle ensimmäinen.
Pienehkö sauna ja 25m:n uimaradat. Sain uida lähes koko ajan yksin omalla radalla. Uin 500m aikaan 16min. Tuo aika näyttää vakiintuneen mulle. Koen uidessa kipua oikeassa olkapäässä, josta syystä mun pitää uida hitaammin kuin muuten pystyisin uimaan. Kyseessä on tapaturma, joka mulle sattui viime kesänä, heinäkuun lopulla, kun iskin olkapääni puun runkoon.
Olisin muuten tullut pää edellä asfaltille ja mulle olisi käynyt vielä pahemmin. Ehdin ottaa vasemmalla kädellä otteen puun oksasta ja riippuessani yhdellä kädellä iskin olkapääni puun runkoon, kun kehoni kääntyi ilmassa oikeinpäin. Lähdettyäni kotimatkalle Petreliuksen uimalasta, kaaduin jalkakäytävälle siten, että astuin huolimattomasti oikealla jalalla...
...jolloin se taittui nilkasta sisäänpäin. Kävelytie oli valoton ja ehkä siinä oli jokin kohouma(?), josta syystä kompastuin ja kaaduin pitkin pituuttani tielle. Mulla oli kova juoksuvauhti päällä, kun näin harvoin liikennöivän bussin olevan juuri tulossa pysäkille ja yritin ehtiä siihen. Ehdinkin siihen, mutta nilkkani alkoi turvota ja on nyt lähes kaksinkertainen normaaliin verraten.
Mulla on ollut nuoruudesta asti taipumuksena, että oikea jalkaterä taipuu helposti nilkasta sisäänpäin, mutta koskaan aiemmin se ei ole taipunut noin pahasti kuin tänään. Turvonneeseen kohtaan on tullut paljon vettä, mikä on pullistuttanut nilkan ihan muodottomaksi. Sitä ei kuitenkaan särje. Tuskin on kyseessä luunmurtuma, koska voin kävellä sillä ilman kipuja.
Pysyttelen sisällä perjantaihin saakka ja jollei turvotus ala selvästi laskea perjantaiaamuun mennessä, niin menen paikalliseen terveyskeskukseen ja pyydän saada mennä lähetteellä TYKS:in Poliklinikalle. Niinpä niin jälleen: "Kaikkea voi sattua kaikille", kuten saarnaaja kirjoitti jo kauan sitten VT:ssa. Otan tuosta opikseni ja lopetan turhat juoksupyrähdykset kokonaan.
Pistin tekstarin uskoville ystäville ja kerroin syyn, miksen nyt voi huomenna osallistua rukouskokoukseen. Viime viikolla mulla oli liian kova flunssa, josta syystä en voinut osallistua. Kiitos siitä Herralle Yeshualle, että olen siitä toipunut! Nyt olisin mennyt rukouskokoukseen huomenna, mutta esteeksi tuli tämä tapaturma. Kaatuessa sattui kovasti jalkaan ja käteen.
Onni onnettomuudessa oli, että olin hyvin pukeutunut, josta syystä vaatteeni vaimensivat maahan iskeytymistä niin hyvin, etten saanut haavaa käsiini, vaikkei mulla ollut hanskoja käsissäni ja otin osan iskusta vastaan paljain käsin. Vain kyynärpäästäni hiertyi hieman nahkaa ilman veristä avohaavaa. Tuo kaatuminen pisti miettimään myös hengellistä syytä siihen(?)
Uskon nimittäin, ettei mikään kohtaa meitä Yeshuan seuraajia sattumalta, oli se sitten onnea tai onnettomuutta. Kyselinkin Herralta syytä siihen, että mua nyt tällainen ikävä asia kohtasi monien muiden ongelmieni lisäksi, sillä en ole ehtinyt toipua viime heinäkuussa sattuneesta olkavammastanikaan vielä. En usko siinä olevan kyse luunmurtumasta, vaan lihasvammasta.
Tänään oli muutenkin synkkä ja pimeä päivä ja aamupäivällä satoi kauan hiljakseen. Lämpötila vaihteli välillä +5,5... +7,6°C ja oli +5,2°C klo 22. Saapi nähdä, saanko tämän blogikirjoitukseni tallennettua, sillä jatkuvasti alle tulee ilmoitus, ettei palvelimeen saada yhteyttä. Kellon ollessa jo tasan yksi aamulla, on aika toivottaa lukijoille oikein hyvää yötä Yeshuan seurassa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti