maanantai 21. joulukuuta 2009

Tapahtumia ajalta 20.12.2009

Nousin jalkeille vasta noin klo 14:00, sillä menin vasta aamulla klo 04:00 levolle ja nukuin yön erittäin päkittäisesti. Peseydyin kunnolla ja tein arkirutiinit. Söin ison omenan ja lähdin kävellen lumisateessa läheiseen Skanssiin ostamaan ruokaa elintarviketarjousten vuoksi. Palasin myös takaisin kävellen lumisateessa, joten matkaa kertyi noin 7km.

Heti aamulla ja matkaa tehdessäni soi sydämessäni hengellinen laulu: "Ken on luonut enkel'laulun, ken' ilokelloin soiton, ken ompi kuninkaani? Yksin vain Herrani! Sanallansa Hän on luonut meren ja maan, yhdistänyt kädellään ne toisiinsa. Käskystänsä Hän saa taas ne liikkumaan, yksin vain Her-raaa-niii-ii-ii-ii!" Aamen, aamen! Kiitos Yeshualle! HalleluYah!

Kotona nautin voileipä illallisen ja hedelmiä. Kuunneltuani päivän uutiset rukoilin läpi kaikki huomisen aiheet. Sitten aloin korjata eilen kirjoittamaani runoa. Korjasin sen runomittaa ja parantelin hieman sen sisältöäkin. Säkeistöjen viimeisen säkeen pituus on 13 tavua, mikä oli hankala runoilla kaikkiin säkeistöihin, mutta onnistuihan se lopulta kohtalaisesti :)

Päivä oli kuten jo edellä kerroin, lumisateinen. Lämpötila vaihteli välillä -5,0...-10,5°C. Muistin nähneeni viime yönäkin kaksi unta ja aion vastedeskin katsella unia, jotka mulle näytetään ja pohtia, ovatko ne Herralta ja jos ovat, niin varaan aikaa niiden tutkistelemiseen Sanan valossa ja Hengessä saadakseni selville niiden sanoman. Kerron uneni tässä seuraavaksi:

1. Olin ekassa unessa vanhan tuttuni, nuoren naisen (peitenimi) Anitan kanssa lahjaksi saadulla lomamatkalla etelässä. Olimme olleet kaupungilla kävelyllä myöhäiseen yöhön ja juuri saapuneet hotellimme pihaan. Anita sanoi haluavansa kävellä jonkin aikaa yksin hotellin puutarhassa. Sovimme niin ja menin omaan hotellihuoneeseeni. Anitalle olin varannut eri huoneen.

Tulin myöhemmin levottomaksi ja kun kolkutin Anitan huoneeseen, ei hän ollut saapunut sinne! Menin hotellin edustalle ja huutelin Anitaa, mutta en saanut vastausta. Lähtiessäni hotellia kohden muuan nuorehko ja fiksusti pukeutunut mustatukkainen mies lähti seuraamaan minua juuri siitä suunnasta, jonne Anita oli lähtenyt kävelemään.

Nähdessäni hänen kasvonsa hotellin aulassa, huomasin niissä jotain epäilyttävää. Jatkoin matkaani leveää hotellin käytävää pitkin kohden huonettani. Käytävällä olimme vain minä ja tuo mies ja kuulin hänen kiirehtivän askeliaan takanani. Kun käännyin, niin näin hänen kohottaneen oikean kätensä ylös lyödäkseen mua kumipampulla takaa päin ilmeisesti päähän!

Mä nostin heti vasemman käteni pääni suojaksi ja huusin "Apua!" Huomasin heti saaneeni jostakin oikeaan käteeni samanlaisen kumipampun ja otin puolustus- ja hyökkäysasennon. Mies oli hieman minua lyhyempi, eikä uskaltanutkaan lyödä minua peläten ehkä saavansa vastaiskun minun kohotetusta pampustani. Uni päättyi siihen ja olin ihmeissäni.

2. Toisessa unessa olin kävelemässä raikkaassa ja aurinkoisessa talvisäässä erään suuren järven rantakumpareella. Seisahduin hiekkatörmälle ja katselin järven jäälle. Näin siellä erään naisen (saman kuin edellisessä unessani) kävelevän tosi veikeän näköisen ruosteenruskean ja pitkäkarvaisen koiran kanssa aikomuksena mennä viistoon ohitseni mua huomaamatta.

Kun koira huomasi minut, niin sitä ei pidellyt mikään koiranhihna, vaan se tuli salamana luokseni ja mä aloin rapsuttaa sitä. Koira oli sekarotuinen karvakoira, josta kuva alla:
Sitten unien analysointiin: Eka uni oli kenties Herran testi siitä, että kun mulle tulee ongelmia, niin mihin minä silloin turvaan? Mielestäni tein virheen siinä, etten rukoillut apua Herralta Anitan löytämiseksi ja siinä, että huusin apua ihmisiltä ja turvauduin maalliseen aseeseen eli kumipamppuun itseäni puolustaakseni. Minun olisi pitänyt turvautua yksin Yeshuaan!
.
Toinen uni oli sikäli hengellinen, että näin siinä saman naisen kuin ekassa unessa ja hän oli tässäkin unessa menossa minusta poispäin tai ainakin ohitseni. Tulkitsen unet sen vuoksi niin, että minun tulee rukoilla Anitan puolesta, ettei hän eksy uskossaan eikä jätä uskonystäviään, kuten hän on todellisessa elämässä monta kertaa tehnyt, vaikkei tosin minun kohdallani.
.
Olen kiitollinen Yeshualle näkemistäni unista ja toki katselen sellaisia mielelläni lisää, mutta tapahtukoon se Herran Pyhän Hengen johdossa ja Hän suokoon mulle viisautta tulkita ne oikein! Kylläpä taas aikaa kului tuota koiran talvista kuvaa etsiessä, sillä klo on jo 05:15 ja on aika toivottaa kaikille hyvää aamun jatkoa Yeshuan suojeluksessa ja muistakaakin kiittää Häntä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti