Viime yö oli yhtä rankka kuin edelliset, enkä ole voinut nukkua tuntiakaan yli 3 vuorokauteen, josta syystä olen fyysisen kestokykyni rajoilla. Arkirutiinien jälkeen luin saamani meilit. Sain pikkuveljeltäni Ruotsista meilin, jossa hän kehotti mua menemään lääkäriin ja sieltä sairaalaan respiraattoriin. Samoin teki hänen vaimonsa poika, joka oli tukehtumaisillaan limaan...
Poika joutui olemaan respiraattorissa jonkin aikaa ja hänelle määrättiin inhalaattoreita, joita hän käyttää aina, jos hengitys tuntuu vaikeutuvan. Poika pelaa nykyään hyvin tennistä riippumatta tuosta ajoittain häntä kohtaavasta astmaattisesta vaivasta! Tuon luettuani päätin hakeutua tänään TYKS:iin. Tilasin ambulanssin ja menin. Pulssini oli 95, vaikka se...
...normaalisti on alle 60, lepopulssini jopa hyvin alhainen: 45! Myös verenpaine oli selvästi normaalia ylempi: 145/120 vaikka ne ovat mulla normaalisti 117/75. Sen vuoksi eivät ihmetelleet sitä, että läähätin koko ajan haukkoen henkeäni. Lämpö oli normaali. Sairaalareissu ei jäänyt pitkäksi, sillä tulin sinne sisälle klo 14:30 ja mut kotiutettiin jo klo 17:00!
Olin ihmeissäni noin välinpitämättömästä suhtautumisesta sairauteeni, sillä olen ollut useita eri kertoja tukehtumaisillani ja vain vaivoin saanut hengitykseni kulkemaan nojatessani tiskipöydän reunaan ja vetäen lyhyin ja voimakkain vedoin ilmaa keuhkoihin kauan aikaa, kunnes pulssini on tasaantunut sopivan alhaiseksi. Sitten olen mennyt istumaan tuolille.
Multa otettiin sydänfilmi, verikoe ja keuhkoröntgenkuvat. Tietysti lääkäri tutki hengitystäni stetoskoopilla ja totesi hengityksen krohisevan sekä sisään- että uloshengitettäessä. Mua pidettiin happinaamarin alla pari tuntia ja toisen vahvempaa kaksoiskaasua sisältävän naamarin alla puoli tuntia. Jälempi sisälsi kaasua, joka hoitaa tulehtuneita limakalvoja ja se toinen...
...liuottaa sitkeää limaa tehden sen vetisemmäksi. Mua alkoikin yskittää kohta sen jälkeen kun kaksoiskaasua alkoi virrata nenäni ja suuni kautta keuhkoihin. Yskin useamman kerran. Mielestäni mulla oli väärä potilasasento: istuin puoli-istuvassa asennossa selälläni. Siksi yskimäni limat eivät poistuneet keuhkoista, vaan jäivät sinne heilumaan kuin hissiin!
Kerroin näkemykseni lääkärille. Hän vain nyökkäsi, sillä hoitsu oli minut siihen asentoon määrännyt. Koska veren tulehdusarvo eli senkka oli vain 15, niin lääkärin mielestä tulen hyvin toimeen kotonani ja mulle määrättiin kahta lajia lääkettä, joka on vahva lääkekuuri, jonka avulla liman pitäisi irrota keuhkoputkistani viikossa. Toivottavasti henki ei irtoa ennen sitä :)
Mulle tapahtui yliluonnollista sairaalassa. Mä nimittäin kuulin oikealla korvalla ihan selvästi heleän naisen äänen sanovan kolme kertaa "Jumala on hyvä, laula Jumalalle laulu!" Kun ajattelin tilanteen koomisuutta, niin mä aloin nauraa maskini takana :) Mullahan oli hengitysmaski suun ja nenän ympärillä, kurkku rutikuiva hapen pumppauksen jäljiltä ja iso porukka vieressä!
Ala siinä sitten vielä hoilata! Ymmärsin toki asiaa lisää ajatellen Herran pyytäneen mua jonkun (ilmeisesti) 'naisenkelinsä' (joita en ole tiennyt olevan olemassakaan) kautta laulamaan ylistyslaulua Hänelle >>>sydämessäni<<< piristyksekseni, sillä jouduin makaamaan rinta paljaana kauan aikaa viileällä käytävävuoteella ihan lääkärien oleskeluhuoneen edessä.
Jos mä olisin alkanut yhtäkkiä hoilata, niin lekurit ja hoitsut olis luullu antaneensa mulle vikakaasua, ehkä ilokaasua tai että mulla oli ollut 'omat eväät mukana', sillä viereisellä vuoteella makasi mies, jolla todettiin 3 prom. alkon tuotteita veressä. Hieman kömpelöltä kaverin liikkeet ja puhekin kuulostivat. Hoitsu osas kanssa kailottaa kaikkien kuullen löytönsä julki ;o)
Eräs mieshoitaja hymyili mulle ja kuulin yllätyksekseni hänen myös laulavan ääneen, työntäessään mua vuoteella ulos röntgenkuvauksesta. Ei vaikuttanut suomalaiselta ja ilmeisesti piti työstään, eikä kannellut turhia murheita sydämessään. Alkon tuotteilla en epäile olleen hänen kohdallaan mitään osuutta. Olipa kiva nähdä tuossa stressiporukassa ilopillerikin :)
Sain reseptin, laskun poliklinikalta, taksisetelin ja lähdin sairaalasta jo klo 17 kotia kohden. Haukottuani jonkin aikaa henkeäni menin 200m:n etäisyydellä olevaan apteekkiin ja matkalla sinne tunsin oloni erittäin huonoksi. Teki mieli istahtaa joksikin aikaa kiviaidalle, mutta en istahtanut. Apteekista ostin lääkkeet ja palatessakin tunsin oloni erittäin huonoksi ja taas...
...teki mieli istahtaa kiviaidalle haukkomaan hetkiseksi henkeä, mutta kävelin kotiin saakka. Noustessani portaita ekaan kerrokseen olin ihan kuitti ja mun piti ottaa tukea kaiteesta ja nojata seinään. Olen siitä kiitollinen Herralle, että juuri tänään oli kaunis auringonpaiste ja lämmintä! Täällä Turussa lienee ollutkin ihan huippulämmintä muuhun Suomeen verraten (+14) (?).
Kotona valmistin juureskeittoa ja söin sen kahden paljaan leipäpalan ja 7dl mustikkamehun kera. Myös banaani maistui. Lääkkeitä ottaessa neuvottiin juomaan paljon vettä tai nestettä, jotta mahdolliset vatsan sivuvaivat vähenisivät. Otin lääkkeet syömisen yhteydessä, enkä ole vielä moneen tuntiin havainnut mitään sivuvaikutuksia ainakaan niistä johtuen! Hyvä niin!
Esko soitteli stadista ja juttelimme äskeisestä puolalaisten lento-onnettomuudesta. Jatkoin sen jälkeen aloittamani huomispäivän rukoukset loppuun. Tänään oli aurinkoista. Lämpötila vaihteli välillä +0,5...+13,8°C ja oli +4,5°C klo 22. Kellon ollessa jo 23 ja koska olen sangen väsynyt päivän monista käänteistä, niin toivotan lukijoille oikein siunattua yötä Yeshuassa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti