Päivä sujui melko normaalisti, paitsi että olin poikkeuksellisen väsynyt ja nousin ylös vasta vähän ennen puolipäivää. Peseydyin, suoritin alkurukouksen, luin kohtia VT:sta ja UT:sta, söin päiväpalan ja rukoilin kaikki päivän aiheet.
Erikoista päivässä oli se, että muuan Heikki soitteli ja sanoi, että olen löytänyt hänen avainnippunsa Littoisten järven rannalta. Kerroin laittaneeni sen kirjekuoreen selityksin ja pudottaneeni kuoren Turun Varissuon poliisipiirin toimiston kirjeluukusta jo kauan sitten. Heikki oli ilmeisesti nyt löytänyt ilmoituslappuseni Turun Itäkeskuksen ilmoitustaululta. Siinä oli myös puh.numeroni. Siitä huolimatta hän tahtoi tarjota pari olutta :) Kerroin etten ole juonut olutta liki 40 vuoteen, koska olen ollut uskossa. Mainitsin kyllä ennen uskoontuloani juoneeni toisinaan reippaanlaisesti. Pyysin häntä poikkeamaan juttusille luokseni. Hän lupasi soitella huomenna uudelleen ja poiketa tänne. Suokoon Herrani Yeshua mulle huomiseen tapaamiseemme viisautta ja voimallisen Pyhän Hengen läsnäolon, sillä uskon tuon miehen olevan juuri nyt etsikkoajassa...
Leivoin kokeiluluontoisesti 8 käärepitkoa (kääretortun tapaan), joihin laitoin täytteeksi puolukkahilloa vanilliinisokerilla maustettuna. Tein täytteen hyytelömäiseksi perunajauholla. Paistokseni onnistuivat kohtalaisesti, vaikkei hellan uuni paista tasaisesti. Paistosten loppuvaiheessa Pirkko-siskoni soitti ja ilmoitti isän olevan edelleen Lohjan Keskussairaalassa ja nyt on viipymisen syynä se, että häneltä tihkuu verta suolen seinämien läpi useammasta kohden, mikä on muka tavallista reisityräleikkauksen jäljiltä(?) Hänelle annetaan nyt sellaista lääkettä, mikä umpeuttaa suolen haavat. Toivon ja rukoilen niin todella tapahtuvan, sillä en oikein usko tuollaisen verenvuodon olevan tavallista, koska kyseessä oli niin pieni reisityrä, ettei edes tukiverkkoa tarvinnut laittaa leikkauskohtaan...
Söin illallisen klo 18 paikkeilla ja tein sitten vakilenkin 6 km kuntoradalla. Siellä istahdin pienen puron varrella olevalle penkille ja kyselin kännykällä pikkusiskoltani tarkemmin isän vointia, sillä hän asuu lähellä ja käy tapaamassa isää päivittäin. Hän kertoi niin hauskan siellä sattuneen kommelluksen, että mua nauratti pitkän aikaa ja molemmat siskoni (Päivi ja Paula) nauroivat kippurassa omissa kännyissään. Isä osoitti näet olleensa jo tosi pirteä :) Tapausta ei voi kertoa tässä...
Tänään satoi aamupäivällä ja nautin sen ropinasta ikkunapeltiä vasten. Iltaa kohden aurinko alkoi lämmittää ja ulkona lämpötila nousi ollen mittarissani +21°C eli oikein sopiva lämpötila lenkkeilyyn! Nyt on taasen yksi armonpäivä painunut taivaan rannan taa ja olemme entistä lähempänä Herramme tulemusta ja uskovien ylöstempausta! Kiitos siitä Herralle!
HalleluYah!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti