Orkesteri melusi, minikuoro lauloi, suorastaan karjui ja tanssi, samoin tanssi moni yleisöstäkin mokoman diskomusan tahdissa erivärisiä lippuja heilutellen ja hyppien ilmaan kuin aropuput ikään kuin ekstaasissa. Vaikkei mua tuollainen hengetön musa kiinnostakaan, niin eläköön uskonnonvapaus ;o)
Mitään Raamattutuntia ei pidetty, vaan siellä oli tavanomainen evankelioimiskokous, jota juonsi Seppo Pehkonen. Hän piti suorastaan törkeän pitkän ja ihmisten tunteisiin vetoavan kolehtisaarnan. Telttakokoussarja maksaa kuulemma noin 50 000€, mutta koossa oli siihen mennessä vasta reilut 11 000€. Mikä ihmeen USKONfestivaali tuollainen on, ellei uskota Herran vaikuttavan niin, että kokouksen kulut saadaan katetuksi Herran vaikutuksesta ilman, että kolehtisaarnaan uhrataan suhteettoman paljon aikaa? Jollei Seppo olisi pyrkinyt taitavasti ja ääni väristen manipuloimaan kokouskansan mieliä, niin olisin maksanut kolehtiin 2€, mutta kolehtisaarnan vaikutuksesta säästin senkin rahan parempaan käyttöön.
Pääpuheen piti Carlos Annacondian vävypoika Diego Carbone. Mikko Viljanen oli loistava tulkki! Diego kertoi olleensa vuosikausia narkkari, mikä mua kaikkein vähiten kiinnosti...Toki onhan se Herramme suurta armoa, että Hän Diegon pelasti monta vuotta kestäneestä huumehörhöilystä, mutta kuulijat saavat tuollaisesta helposti sellaisen kuvan, että suurin osa uskiksista on entisiä huumehörhöjä tai muita yhteiskunnan hylkiöitä, mikä ei kyllä pidä paikkaansa ja mikä ei kirkasta Herramme Yeshuan Nimeä!
Carlos Annacondian nuorelle pojalle Moisés Annacondialle jäi noin 10 min aikaa esittää alttarikutsu halukkaille. Juuri sitä ennen poistuin teltasta, että ehtisin kävellä kotiin klo 19 mennessä ilman hoppua ja ehdinhän minä. Olin kotona jo klo 18:45. Näin kokouksessa Mauri-veljen ja hän tulikin viereeni istumaan heti kokouksen alussa. Sain kokouksen aikana soiton Heikiltä. Hän kertoi, ettei sitä löytämääni avainnippua ollutkaan Turun Itäisen Poliisipiirin toimistossa, jonka ulko-oven postiluukusta sen kirjekuoressa pudotin noin 2 viikkoa sitten. Poliisit eivät tienneet siitä mitään.
Olin kirjoittanut kuoren päälle selostuksen, mistä ja milloin olin avainnipun löytänyt. Toimistoon pääsee vain siivooja ja poliisit. Aika merkillinen tapaus! En usko, että siivooja tai joku poliiseista olisi kähveltänyt kirjekuoren tai heittänyt sen roskikseen. Sovimme Heikin kanssa, että hän tulee käymään juttusilla luonani klo 19. Nyt tätä naputellessani klo on jo 20:45, vaan Heikkiä ei ole näkynyt, eikä hän ole soittanutkaan. Olisi kyllä saanut soittaa ja kertoa, ettei ole tulossa... Odottelen vielä klo 21 asti, jospa hän oli tajunnut ja lukenut kännyviestini väärin ja luulee ajan olevan illalla klo 9 eikä klo 19(?)
Sain telttakokouksessa ollessani kännyviestin myös Margitilta. Hän kertoi olevansa Ruotsin matkan ajankohdan aikana jo töissä. Kiitin viestistä ja toivotin hänelle ja Jerelle siunausta ja Yeshuan johdatusta elämään. En kokenut teltalla Herran Pyhän Hengen läsnäoloa. Olisi kannattanut pysyä eilisessä päätöksessä olla menemättä lainkaan koko kokoussarjaan. Kävelin teltalta kotiin. Sää oli sopivan viileä ja olin pukeutunut siihen juuri sopivasti. Tulipa kuitenkin käveltyä reippaasti 10 km tänään ja se teki hyvää jaloille ja koko keholle, joten jotain positiivista jäi päivän saldoksi 'kaikesta huolimatta'.
Nappasin paluumatkalla valokuvan punaruusuista yllä ja siksi valkoisista koristepensaista alla, että niiden kukat tuoksuivat todella hunajaisen makeilta :)
Päivän korkein lämpötila oli +17°C klo 16 aikoihin ja nyt kellon ollessa 21:30 on se laskenut arvoon +12°C, eikä Heikistä ole kuulunut mitään. Ehkä häntä otti aivoon, kun ei saanutkaan avaimiaan, vaikka siltä aluksi vaikutti ja olihan se todella outo tapaus...Kiitos Herralle menneestä päivästä, joka on jo menossa mailleen! HalleluYah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti