Aamurutiinien jälkeen rukoilin kaikki päivän aiheet. Rukoillessani, että Isä Jumala auttaisi kaikkia niitä ihmisiä maailmassa, jotka ovat uskontonsa, poliittisesti eriävän näkemystensä, etnisen taustansa tai muun niiden kaltaisen epäpätevän syyn vuoksi joutuneet vainon, ryöstön, kidutuksen ja jopa vankeuden kohteeksi, vapautumaan vainoojistaan ja saamaan 150% heiltä anastetuista rikkauksista takaisin ja elinvuosiakin tuplasti lisää siihen määrään nähden, mitä ovat menettäneet ahdingossa ollessaan, vetosin siihen, että Tanakhissa on lupaus: "Vanhurskas saa palkkansa jo maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen!"
Siksi pyysin Isä Jumalaa myös rankaisemaan kaikkia noiden vainottujen vainoojia jo maan päällä kohtuudella, kuten hän muinoin rankaisi Adoni-Besekiä Joosuan kautta ihan samalla tavalla kuin tämä oli tehnyt niille 70 kuninkaalle, joilta oli hakkauttanut pois kaikki peukalot ja isotvarpaat, jotta nykyisetkin vainoojat tuntevat omissa nahoissaan, mitä ovat lähimmäisilleen väärin tehneet! Silloin vilkaistessani ulos taivaalle näin yllättäen pilvistä muodostuneet ihmiskasvot, jotka hymyilivät minulle. Hymyilin takaisin ja vilkutin ;=) Saman tien pilvi alkoi nopeasti hajota ja ikään kuin haihtui olemattomiin alta minuutin...
Sitten soitin isälle Siuntion Terveyskeskukseen hänen kännykkäänsä, mutten saanut vastausta. Jätin viestin vastaajaan. Soitin pikkusiskolleni Päiville, joka oli aikeissa mennä tapaamaan isäämme. Pyysin viemään terveisiä ja Päivi lupasi kuunnella isäni kännykän vastaajaan jättämäni viestin. Myös Pirkko soitti kesämökiltään ja sanoi menevänsä katsomaan isää iltapäivällä. Pyysin viemään terkkuja ja Pirkko lupasi soittaa mulle vielä illemmalla ja kertoa isäni voinnista. Sanoin olevani kotona varmaankin jo klo 20 maissa, joten pyysin soittamaan aikaisintaan silloin, koska en ota kännykkää metsään mukaan. Tänään on helteistä ja mittari näytti klo 14 Turun Artukaisissa +25,5°C ja asuntoni pohjoissivulla +26°C. Taivaalla on pilviä jonkin verran ja sadekuuroja on ennustettu. Onneksi ennustukset eivät aina toteudu sadekuurojen osalta Turussa, missä tuulien suunta on hyvin ailahtelevaa.
Lähdin klo 14:30 salaiseen paikkaan, joka sijaitsee vain 3,5 km Turun kauppatorilta keräämään ahomansikoita ja ennen matkaani rukoilin, että Yeshua antaisi mun löytää yhden litran, jolloin olisin tyytyväinen ;=) Mulle tuli pitkä patikkamatka sinne ja siellä kävellessäni ne kolme erillistä mansikkapaikkaa läpi ja maasto oli paikoitellen hyvin jyrkkää ja välillä hieman ryteikköistäkin. Löysin todella paljon ja melko isoja ahomansikoita, sillä sain kerätyksi lähes 3 L ja vadelmiakin eräältä aukealta noin 3dl. Kerääminen tuntui eniten polvissani, koska en ole enää teini-ikäinen, enkä ollut pitkään aikaan polvistunut niin usein, kuin nyt piti. Alla valokuvia 'saaliista'.
Mansikoita ei nimittäin näe metsässä, ellei laskeudu alas polviasentoon. Näkemistä haittaavat metsän varjot ja se, että mansikat ovat yleensä piilossa ja ne näkee parhaiten siitä suunnasta, mistä aurinko niihin päivän mittaan eniten paistaa. Siis hieman viistoon. Olin jo edeltä rukoillut myös, ettei sataisi koko aikana, kun olen metsässä ja Yeshua kuuli senkin rukoukseni. Vaikka monet tummat pilvet menivät pääni ylitse ja välillä tuulikin sopivan viileästi, niin pisaraakaan ei satanut. Viileä tuuli teki oloni helpommaksi, sillä en ollut ottanut mukaan mitään juotavaa. HalleluYah!Olin takaisin kotona klo 20:30 ja olin todella väsynyt. Purettuani matkareppuni ja juotuani 5dl drinkin kylmää mansikkamehua viime kesän sadosta, riisuuduin ollen aikeissa ottaa viileän kylvyn, mutta juuri silloin Pirkko soitti ja kertoi isän laihtuneen tavattomasti. Saman hän on sanonut useaan kertaan ennenkin. Vakuutin jälleen sen olevan vain hyväksi hänelle, sillä vasta nyt isäni paino on ihannepainon paikkeilla ja kun hänellä ei ole liikaa kiloja, niin hän toipuu nopeammin leikkauksesta kuin ylipainoisena, jolloin liiat kilot turhaan rasittavat hänen sydäntään, joka on muutenkin heikko.
Luin saamani meilit ja vastailin keskustelufoorumilla saamiini palautteisiin. Menin levolle ylen väsyneenä klo 02:00 paikkeilla ja nukuin sunnuntaihin aina klo 12 asti.
Maanantaina 20.7-2009
Aamurutiinien jälkeen (peseytyminen, alkurukous, Raamatunluku, päiväpala) soittelin useita soittoja ja sovin siitä Marketan talon siunaamisesta Marketan ja veljien kanssa siten, että menemme sinne 21.7. tiistaiaamuna klo 10. Paikalle lupautuivat, Juhani, Tapio, Risto. Lupasin tuoda oliiviöljypullon mukanani ja kertoa erään esimerkin stadista siitä, mitä asunnon siunaaminen käytännössä merkitsee.
Pesin yhden koneellisen pyykkiä, ripustin ne kuivumaan ja pesin kylpyhuoneen ammeen, lattian ja pesulavuarin kuten teen aina pyykinpesun yhteydessä.
Perkasin kaikki eilen poimimani marjat (city-mansikat ja vadelmat), mikä oli sangen aikaa viepää ja työlästä. Sokeroin ne kevyesti, purkitin pikkupurkkeihin ja laitoin pakastimeen odottamaan talven herkkutteluiltoja ;)
Tein myöhään illalla (klo 21) noin 4 km kävelylenkin Littoisten suuntaan. Jo kaukaa näin jonkun nuoren pojan hyppivän jalkakäytävällä housut kintuissa ja kikkeli paljaana sekä huutelevan hävyttömyyksiä. Ajattelin, että voi noita nykyajan nuoria. Kun tulin sille kohdalle oli poika piiloutunut pusikkoon ja näin jalkakäytävälle laitetun lompakon, josta pilkisti 50€ seteli ja arvasin kyseessä olevan jekun, joten potkaisin lompakkoa ja jatkoin matkaani. Sitten palasin takaisin ja sanoin, että enpä mennytkään retkuun!
Silloin vasta näin, että lompakkoon oli todellakin kiinnitetty siima, jolla poika aikoi kiskaista sen piiloon, kun joku kumartuu ottaakseen lompakon ;o) Pusikosta tuli esiin neljä poikaa, iältään noin 10...12 vuotiaita. Aloin kertoa pojille ensin parista jekusta ja sitten Herrasta ja vaikka pari heistä aluksi hieman naureskelikin mokomaa saarnaajaa, niin lopulta hekin kiltisti kuuntelivat, kun sanoin, että nämä asiat ovat todella vakavia! Kerroin heille neljä eri tapausta elävästä elämästä. Havaitsin nuorimman pojan uskovan siihen, mitä kerroin, joten koko tapaus oli kuin olikin edeltä Herran valmistama, vaikka se saikin osin koomisia piirteitä...
Kotiin palattuani tein illallisen ja aloin naputella tätä memoa. Nyt mennessäni levolle on klo jo 00:25
Luin saamani meilit ja vastailin keskustelufoorumilla saamiini palautteisiin. Menin levolle ylen väsyneenä klo 02:00 paikkeilla ja nukuin sunnuntaihin aina klo 12 asti.
Maanantaina 20.7-2009
Aamurutiinien jälkeen (peseytyminen, alkurukous, Raamatunluku, päiväpala) soittelin useita soittoja ja sovin siitä Marketan talon siunaamisesta Marketan ja veljien kanssa siten, että menemme sinne 21.7. tiistaiaamuna klo 10. Paikalle lupautuivat, Juhani, Tapio, Risto. Lupasin tuoda oliiviöljypullon mukanani ja kertoa erään esimerkin stadista siitä, mitä asunnon siunaaminen käytännössä merkitsee.
Pesin yhden koneellisen pyykkiä, ripustin ne kuivumaan ja pesin kylpyhuoneen ammeen, lattian ja pesulavuarin kuten teen aina pyykinpesun yhteydessä.
Perkasin kaikki eilen poimimani marjat (city-mansikat ja vadelmat), mikä oli sangen aikaa viepää ja työlästä. Sokeroin ne kevyesti, purkitin pikkupurkkeihin ja laitoin pakastimeen odottamaan talven herkkutteluiltoja ;)
Tein myöhään illalla (klo 21) noin 4 km kävelylenkin Littoisten suuntaan. Jo kaukaa näin jonkun nuoren pojan hyppivän jalkakäytävällä housut kintuissa ja kikkeli paljaana sekä huutelevan hävyttömyyksiä. Ajattelin, että voi noita nykyajan nuoria. Kun tulin sille kohdalle oli poika piiloutunut pusikkoon ja näin jalkakäytävälle laitetun lompakon, josta pilkisti 50€ seteli ja arvasin kyseessä olevan jekun, joten potkaisin lompakkoa ja jatkoin matkaani. Sitten palasin takaisin ja sanoin, että enpä mennytkään retkuun!
Silloin vasta näin, että lompakkoon oli todellakin kiinnitetty siima, jolla poika aikoi kiskaista sen piiloon, kun joku kumartuu ottaakseen lompakon ;o) Pusikosta tuli esiin neljä poikaa, iältään noin 10...12 vuotiaita. Aloin kertoa pojille ensin parista jekusta ja sitten Herrasta ja vaikka pari heistä aluksi hieman naureskelikin mokomaa saarnaajaa, niin lopulta hekin kiltisti kuuntelivat, kun sanoin, että nämä asiat ovat todella vakavia! Kerroin heille neljä eri tapausta elävästä elämästä. Havaitsin nuorimman pojan uskovan siihen, mitä kerroin, joten koko tapaus oli kuin olikin edeltä Herran valmistama, vaikka se saikin osin koomisia piirteitä...
Kotiin palattuani tein illallisen ja aloin naputella tätä memoa. Nyt mennessäni levolle on klo jo 00:25
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti